Anteeks

Mun tekis mieli kirjottaa toi otsikko tänne ainaki sata kertaa mut ei se auttais mennyttä. Voin kertoo mitä oikei tapahtu: Se alko siit ku mun kaveri alko viiltelee käsii.. Tietysti kun se mun kaveri teki sen kerra käsii nii se sit huomattii. Ja siks mun toine kaveri suuttu sille. Mä en käsitä miten se mun viiltelijä kaveri jaksaa jos se kerran purkaa pahaa oloo viiltelemäl nii miten se oikein kestää jos sille suututaa siit.. No tietysti se alko stressaa mua ja viiltelin. En tietenkää käsii et joku vois huomata sen vaa reisii ja lantioo. Ja kun lupasin olla viiltelemättä...

No sit vähän parempii asioihi: Se ihana poika johon oon tosi pahasti rakastunu tulee ens viikolla viereisee kaupunkii. Eli meilt on sinne joku 10-15km  mikä tarkottaa sitä et nään sen! Nyt ku saatiin joulutodistus nii olin ihan tyytyväine siihe. Keskiarvo lähenteli 9. No se miks oon koulus hyvä nii johtuu siit ku opiskelen ettei mun tarttis aatella sitä ihanaa poikaa..

Siihen ne hyvät jutut taas loppu. Se että nään sen ihanan pojan lisää ahdistusta ja pelkoo. Siks viiltelin lisää ja ahmin... Ja ahmiminen johtaa lihomisee mikä lisää mun ahdistuksen moninkertaiseks jolloin viiltelen taas. Mun tarvis lopettaa viiltely mut se ei onnistu ilman vertaistukee tai ihan vaa kuuntelevaa ystävää. Ja kun mun "ystävät" jotka ei asu toisella puolella suomee ei ees haluu kuunnella mua.. Ja sille aidolle ihanalle ystävälle en haluu kertoo koska sillä on iha tarpeeks omiaki murheita. En mä haluu lisätä sen vaikeuksia....

Kiitti kun jaksoit lukee tän