Koska olin yökylässä oli mahdotonta olla syömättä ilman huomioo kiinnittämättä. Joten vaikea arvata että söin. Mässäsin ainakin 1000 kalorin edestä... Yök. Tosin hyötyliikunta auttoi kaloreiden polttamista ilman ylimääräistä huomiota. Nyt taas kun arki alkaa on helpompi laihduttaa. Vanhemmat on töissä niin voi vaan sanoa että söi jo kun ne tulevat töistä. Tai että söi koulussa niin paljon ettei ole nälkä. Niin tai se riippuu onko äitillä vai isällä. Arkena on niin paljon helpompi olla syömättä. Siks pelkäänkin viikonloppuja. Ja varsinkin lomia. No nyt kuulostan ihan hullulta mutta niin se vain on. Pelkään lomia...
Arjen koittaessa en ehi aina kirjottaa tänne. Anteeks :(
Elämä muuttuu aina vain hankalammaksi. Kokeita alkaa tulemaan ennen kuin loma alkaa ja yritän lukea ettei tarvitse ajatella tiettyjä asioita. En halua mainita niitä koska se masentaa nykyisestä tilasta vielä enemmän. Itken joka ilta silmät päästä itseltäni ja niin myös tällä hetkellä. Ahdistuksesta.
Koulu painostaa oppilaita. Ainakin mua. Meidät viedään uimaan parin viikon päästä. Jee! Enhän mä voi mennä sinne esittelee itteeni tän näkösenä. En oo voinu mennä uimaa julkisilla paikoilla sitte 5lk. Sillo jo aloin häpeen itteeni. Ja nykyään häpeen viel enemmä. Päivä päivältä häpeen itteeni aina enemmän ja enemmän. Vihaan itteeni ja mun elämää. Siks mä laihdutan. Laihdutan niin kauan et Bmi:ni on korkeintaa 17.5. Sen mä oon päättäny ja siitä mä aion pitää kii.
Haluisin kertoa asioista vaikka millä mitalla mutten voi. Muuten mut voitais tunnistaa. Blogin pitäminen helpottaa pahaa oloa. Haluaisin viillellä mutta lopetan. Se lisää yllätys yllätys pahaa oloa. Siitä voi päätellä että oon todellaki tosi ahdistunut. Kukaan ei kyl koskaan voi arvata kuinka paha mun on olla täs maailmas. Sitä onkin mahdoton kuvailla.
Elämä on vaikeeta mut kiitos silti kun jaksoit lukea blogini :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti